Suomi!

Kyllä se Suomeen paluu tuli sitten nopeasti. Lähtö oli haikea. En ollut ihan valmis vielä palaamaan Suomeen, vaikkakin se oli jo tiedossa. Tietysti oli ihana nähdä taas perhettä ja ystäviä, heitä ei mikään korvaa. Siitä on nyt jo yli viikko kun palasin Suomeen. Silti Tansania on ollut edelleen paljon mielessä. Tosi kova ikävä takaisin.  Olen todella kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus päästä lähtemään, kokemaan, näkemään ja elämään Afrikan aitoa arkea. Joinain päivänä taas lentokone suuntaa sinne! ;) Tässä vielä muutama kuva läksiäisistä ja Dar es Salamin lentokentältä.

 

 

       Leivottiin herkullisia muffinsseja läksiäiskemuihin. Ne oli suussasulavia!

 

 

 

Afrikka tunnelmaa- reissun paras biisi! <3

 

 

 

 

 

 

- Ansku -

Rau Day Care

Työskentelin siis Rau Day Care Centerissä 8 viikkoa.

´Päiväkodissa kulttuurillisesti jännitti eniten, että osaanko tehdä ja käyttäytyä oikein uudessa työympäristössä. Onneksi itseni lisäksi oli kaksi muutakin suomalaista työntekijää samassa päiväkodissa. Se helpotti kun sain kuulla päivärytmistä ja toimintatavoista työpaikallani omalla äidinkielelläni. Päiväkodissa työskenteli työryhmä, johon kuuluu lastentarhaopettaja, lastenhoitaja ja kaksi laitoshuoltajaa.

 

 Ensimmäiset haasteet tulivat kielen kanssa. Henkilökunta osasi hieman myöskin englantia, mutta vain joitain sanoja. Lastentarhaopettajan kanssa oli helpompi kommunikoida, sillä hän osasi hieman enemmän ja ymmärsi englantia. Haasteet lasten kanssa tuli kielen suhteen. Ilman yhteistä kieltä tuntui haastavalta ottaa kontaktia ja tutustua lapsiin. Kuitenkin alkuun luomalla turvallisuuden tunteen eleillä ja ilmeillä rikkoi hyvän aukon kielimuuriin.

 Kommunikointi tapahtui vain muutamilla sanoilla swahiliksi, englanniksi ja suomeksikin. Joka sitten kuitenkin kehittyi viikkojen jälkeen kun opin enemmän kieltä.  Jo heti ensimmäisenä työpäivänä pääsin kotoisiin Suomi tunnelmiin kun lapset lauloivat suomenkielisiä lastenlauluja. Lapset olivat hellyttävän söpöjä ja tulivat heti lähelle ja syliin.

 

 

Päiväkodissa Tansaniassa lähihoitajan tehtävät  päiväkodissa ovat aivan erilaiset kuin Suomessa. Ei ole vessavahtimista, vaipanvaihtoa, ei lähes ollenkaan syöttämistä eikä pukemisessa auttamista. Olin yllättynyt siitä että sain auttaa lapsia laskutaidossa ja opetin heille englantia. Lapset kutsuivat minua swahilin kielellä mwalimu, joka tarkoittaa opettajaa. Vaikka menikin aikaa omaksua uusi titteli, oli se kuitenkin erittäin mielenkiintoista ja otin annetut tehtävät vastaan. Kuitenkin edelleen pitäen lähihoitajanidentiteetin pohjalla.

Opiskelijana päiväkodissa sain tehdä samoja asioita kuin muutkin työntekijät. Autoin ruokailussa ja hoidin aina välillä lasten pikku haavereita joita silloin tällöin tuli. Päivärutiinit olivat lähes samanlaiset joka päivä. Päivä alkoi worship ja pray hetkellä. Lapset lauloivat hengellisiä lauluja ja rukoilivat aamurukouksen. Rukouksen jälkeen oli vuorossa oppitunti. Työskentelin koko ajan eskariryhmässä, eli 5-6- vuotiaiden lasten ryhmässä. Lapsille opetettiin swahilin kirjaimia ja kieltä, laskutaitoa sekä englantia. Englannin opettaminen oli helppoja sanoja. Opetin ruumiinosia ja värejä englanniksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Oppitunnin jälkeen oli ujin vuoro eli aamupuuron aika. Lapset ryntäsivät istumaan lattialle ja saivat puurolautasen eteensä. Sen jälkeen oli leikkitunti, jonka aikana laulettiin swahilin- ja suomenkielisiä lauluja, lapset leikkivät leluilla tai sitten pelasimme yhdessä pelejä.

Leikkihetken päätyttyä oli vuorossa tauko, jolloin lapset nukkuivat päiväunet ja laitoshuoltajat valmistivat lounaan. Päiväunien jälkeen oli lounas, jonka jälkeen lähdettiin rukouksen jälkeen kotiin.

 

 

 

                                                               - Ansku -

 

Sadetta palmupuiden alla

Sadekausi on nyt kunnolla alkanut täällä. Sataa joka päivä ja on melko viileää.  Lämpötila on tippunut johonkin 23 asteeseen. Se on edelleen paljon, mutta kymmenen asteen ero tuntuu aika lailla. Netin kanssa ollaan tapeltu, mutta nyt se taas toistaiseksi toimii. Otin heti tietokoneen esille ja aloin päivittämään blogia kun on mahdollista.
Vappuvapaat vietin reissussa Dar es salaamissa ja Sansibarilla. Sansibar oli erityisesti yksi mun lempipaikoista. Siis se oli täydellinen paratiisisaari. Ja olin niin kiitollinen kun pääsin sinne. Matka ei kuitenkaan ollut ihan mutkatonta, mutta en silti antanut ongelmien pilata sitä reissua. Yövyin Hennan ja Katan luona, joilla oli aivan ihana kämppä sataman tuntumassa. Syötiin illallista palmupuiden alla, meren rannalla  niin herkullista mozzarellapastaa. Seuraavana päivänä otettiin taksi ja lähdettiin kohti Kendwaa! Meillä oli suuret odotukset, koska oltiin kuultu että se ranta on yksi upeimmista Sansilla. No niinhän se olikin! Olin ihan tohkeissani ja intoa täynnä. Meillä oli söötti hotellihuone.
Kendwassa käytiin venereissulla ja lauantaina oli full moon partyt. Sinne tuli suunnilleen kaikki paikalliset ja turistejakin jonkun verran.
Päällimmäiseksi reissusta jäi mieleen ihanat hiekkarannat, tunnelma ja Sansibarin ihmiset.
Sekä tietysti se miten afrikkalaiset osaa tanssia. Paikalliset on ihan älyttömän hyviä tanssimaan! Niillä on veressä se taito.

Mutta nyt vähän työ kuulumisia. Töissä hurahtaa aina päivät todella nopeesti kun on tekemistä. Peruspäivärytmi on että ensimmäiseksi aamulla on gospel sing and prayer, eli lapset laulaa hengellisiä lauluja. Seuraavana on vuorossa oppitunti, niitä on aina vaihtelevasti englantia, swahilia ja matikkaa. Oppitunnin jälkeen on uji eli syödään aamupuuroa. Sen jälkeen leikitään joko leluilla tai lauletaan laululeikkejä. Puolen päivän aikoihin lapset menee päiväunille ja mulla on silloin tauko.  Tauon jälkeen on lounas ja kotiinlähtö.
Tykkään tosi paljon täällä työskentelystä. Se ei ole liian rankkaa tai vaativaa. Pystyy ottamaan oman aikansa lasten kanssa hötkyilemättä mihinkään.

 Se on niin erilaista täällä verrattuna Suomen päiväkotiin. Tansanialainen työkulttuurikin on niin Suomesta poikkeava. Suomessa aina on kiire ja pitää tehdä niin paljon töitä kun mahdollista. Täällä se on  ihan vastakohta ja oikeastaan työntekijät on jopa liiankin välinpitämättömiä tekemään tiettyjä asioita. Kaikessa otetaan rento asenne. Mutta luulen että se on kaivautunut syvälle kulttuuriin niin se on periytynyt sukupolvelta toisella.

Nyt swahilin sanavarasto on suurentunut ja lisää haluan edelleen oppia. Lapset on nyt alkanut puhua mulle swahilia. Joskus ymmärrän, joskus en.

Mulla on nyt pienimuotoinen kriisi meneillään. Aiemmin oli jo vähän ikävä Suomeen, mutta nyt jo mietin sitä ikävää joka tulee Suomessa. Ikävä tänne Afrikkaan. En haluaisi vielä lähteä kahden viikon päästä. Aika kuuluu liian nopeesti! Mutta siitä huolimatta, en takerru siihen vaan nautin nyt kun vielä oon täällä! :)

Paradise

                               
                                            

                             

Tansaniasta löytyy vaikka minkälaisia upeita paikkoja ja ympäristöä. Savannia, vuoristoa, karua aavikkoa, vehreää sademetsää ja keitaita keskeltä kuivaa maata. Tehtiin kahden päivän viikonloppureissu, ensimmäisenä päivänä käytiin maasai kylässä ja toinen päivä oli varattu hotspringseille eli kuumille lähteille. Lähdettiin porukalla sinne, meijän talolta lähti yhteensä kolme ja toiselta talolta tuli kaksi mukaan.  Tämän viikonlopun voi taas lukea niihin parhaimpiin kokemuksiin tällä reissulla. Käytiin maasai kylässä, joka oli niin mielenkiintonen kokemus. Saatiin paljon tietää heidän tavoistaan ja kulttuuristaan. Tähän en nyt kuitenkaan kirjota siitä enempää. Haluun kirjottaa siitä ihan oman postauksen myöhemmin.

Kylässä käynnin jälkeen, suunnattiin meidän yöpaikkaan eli hotspringseille. Ensin ajettiin semmosta älyttömän myökkystä tietä. Tomu vaan pöllysi ja kolina kuului. Mietin, että miten ihmeessä ne renkaat oikein kesti ehjinä. Tie oli täynnä isoja kuoppia ja kiviä ja silti vauhtia oli varmaan jotain 50 km/h. Maisemat oli kuivaa savannia. Mutta yllätykseksi kaiken sen keskeltä löytyi niin upea paikka, kaunis keidas. Vesi oli läpinäkyvää, sen ympärystä varjosti palmupuut ja puunjuuret. Oltiin tultu paratiisiin. Kaikilla suu loksahti auki, eikä saatu tarpeeksemme sanoa kuinka ihana paikka se oli.  Siellä uiskenteli pikkusia kaloja, jotka näykki jaloista kuollutta ihoa. Uitiin siellä ilta ja sitten saatiin herkullinen illallinen. Meillä oli mukana oma kokki, joka teki parasta ruokaa. En oo vielä koskaan täällä Afrikassa syöny niin hyvää ruokaa vaikka oon maistanu jo monia herkkuja. Tämä kokki oli niin taitava, että hän vielä teki kaikki ruuat nuotiolla. Iltasella vietettiin aikaa isojen puiden varjossa istuskellen ja pelaten mölkkyä.
Yö nukuttin teltoissa.  Aamu alkoi herkullisella aamiaisella ja uinnilla. Uitiin varsinaiselta lähteeltä semmoselle sinisellä laguunille, joka oli niin hieno. Mulla alkoi siellä soimaan paradise kappale päässä kun kelluin siellä. Oli aivan mahtava reissu!

- Ansku -

Habari yako?

Aurinko paistaa, lämpöasteita on huimasti, afrikkalainen musiikki soi ja  on ihanan kuuma. Tunnelma täällä Tansaniassa on rento. Viikonlopun vietto eilen alkoi kuntosalilla ja illalla innostuttiin muitten tyttöjen kanssa uusiokäyttämään koruja. Tehtiin itellemme koruja helmistä ja vesimelonin siemenistä. Nyt ei oo netti ollu toiminnassa pariin päivään, joten keksittiin jotain järkevää tekemistä :D

Viikko meni tosi nopeesti töissä. Mun kanssa työskentelee myös yksi toinen suomalainen Raussa. Ollaan vielä viikko samaan aikaan jonka jälkeen jään itekseni sinne.
Laulatettiin lapsia ja annettiin ilmapalloja leikittäväksi. Voi että kun siitä riemu ratkesi. Kaikki lapset oli ihan innoissaan. Seuraavana päivänä käytettiin niitä hyödyksi ja opetin englanniksi värejä ilmapallojen avulla.

Tiistaina neuvoin lapsia laskutaidossa, eli matematiikassa. Se piti tehdä swahilin kielellä. Huh kun se olikin sitten haastavaa. Kysyttiin tulkilta mitä tarkottaa plus ja yhtä suuri kuin ja siinä sitten oli eväät joilla piti ohjailla lapsia laskemisessa. Yritin miettiä numeroita swahiliksi kun en oikein niitäkään muistanu ja lunttasin lapusta. Mun pari opettamaa lasta ei meinannu millään tajuta, ei edes kyniä apua käyttäen. Meinasin jo luovuttaa ja sanoa lastentarhaopettajalle: I can`t do this. Mutta en halunnu luovuttaa vielä. Yritin ja viimein sain yhden pojan tajuamaan. Huh se oli hieno tunne! Opin opettamaan simppeleitä matikan pluslaskuja swahiliksi! Kehuin oikein sitä poikaakin että vizuri sana(=todella hyvä) kun hän sitten viimein osasi laskea niitä.

  
                                               Swahilin kirjaimia.

                                     Tässä Raun päiväkodin edustalta.
           



Tänään oltiin ottamassa aurinkoa läheisellä altaalla, jossa on myös se kuntosali. Aurinko oikein porotti kuumasti ja oli ihana vaan makoilla siinä lämmössä. Huomenna suunnataan kohti vesiputouksia, otetaan taksi ja ajetaan tunti perille. Sieltä sitten patikoidaan tunnin verran putouksille. Sitä odotellen! :)


                                                          - Ansku-

Afrikkalaista elämää

Uskomatonta, että täällä on vierähtänyt jo kaksi viikkoa. Onhan aika menny melko hitaasti ja on tapahtunut kaikkea mielenkiintosta, mutta silti tuntuu että päivät on hurahtanu nopeesti. Onneksi on vielä 6 viikkoa jäljellä, koska viihdyn täällä hyvin ja  rento afrikkalainen elämän tyyli on hyvä vastapaino kiireiseen Suomeen. Eihän täällä ainoastaan oo ollu helppoa, on tullut monia haasteitakin vastaan ja varmasti vielä tulee. Ekalla viikolla oli kulttuurishokki päällä ja ei voinu käsittää minkä takia ne täällä tekee asiat niin kuin tekee. En oikein tähän ees saa kirjotetuksi mitkä asiat mua oikein ihmetytti,  mutta jotenkin sekin on niin erilaista että ihmiset moikkaa kaduilla ja ystävällisiä. Alussa tuntui vähän vaikeelta sopeutua tänne, kun on mzungu=valkonaama. Ja kuitenkaan ei vielä tuntenu ketään. Alkupäivinä oli vähän yksinäinen olo ja kuljeskelin tuolla katuja ihmetellen Tansanian eloa.


Mulla on nyt kaksi työpäivää takana. Työskentelen siis Raun päiväkodissa. Lapset siellä osaa monia suomalaisia lastenlauluja :D Eli ei ainakaan sen puolesta ole kielimuuria. Muuten ohjaaminen ja lasten kanssa kommunikointi on aika vähäistä, kun ei osaa swahilia. Ajattelin nyt alkaa kunnolla opettelemaan sanoja, että pystyisi paremmin kommunikoimaan heidän kanssaan.


Tähän postaukseen haluaisin nyt kertoilla vähän tansanialaisesta elämästä, millasta täällä on, miten paikalliset kulkee ja ym...

 

Tansaniassa ihaillaan naisia jotka on isokokoisia. Naisille on todella suotavaa ja jopa toivottavaa että on mieluummin lihavempi kuin laiha. Mies taas ei saa olla lihava, koska silloin mies on laiska. Jopa useammat mallinuket näyttää tältä, oikein leveälanteisilta.

  

    Oltiin shoppailemassa kangasmarketissa/ ruokamarketissa, siellä oli niin hirveesti kankaita että meni pää ihan  pyörryksiin.
    
   

     Täällä ei kauheesti pysty ottamaan kuvia. Jostain tuotteista saa kyllä ottaa kuvia, mutta paikalliset ei kauheesti tykkää filmailusta.

Tässä kuvassa pyyheltää yhdenlaisia paikallisia takseja,  moottoripyörätaksi eli bodaboda.
Tänään bodabodasta tuli ehdottomasti mun lempi kulkuväline. Tulin sillä keskusta talolle. Se on ihan mielettömän hauska mennä tolla. Saa viileän ja nopean kyydin. Ainoa miinus on, että turvallisuus on minimissään, koska ei oo kypärää ja kuljettajasta pitää olla varma että se on selvä.

   
Tässä paikallinen linja-auto, jossa istutaan ihan kylki kyljessä niin kuin sillit purkissa. Tässä bussi on vasta melko tyhjillään.
  Ajattelin et nyt on bussi jo täynnä kun istuttiin neljän paikalla neljästään, mutta ei kun vielä yksi
 mahtuu, mun viereen vielä istu yksi mies tyytyväisenä vapaasta paikasta. Bussissa vielä istuessa oli mahdollisuus ostaa snackseja ja juotavaa.

                                                                             - Ansku -

Safari 2.-3.4

Safari oli aivan mahtava kokemus! Oltiin kahden päivän safarilla Hennan ja Katan kanssa.
Lähdettiin torstaina aamulla. Meitä tuli hakemaan huippu ystävällinen kuljettaja valkosella toyotan jeepillä. Suunnattiin kohti ensimmäistä kansallispuistoa Lake Manyaraa. Ajettiin sinne noin neljä tuntia. Matkalla näkyi kaikkea mielenkiintosta. Ajettiin maasaiheimo alueiden ohi ja näitä masaita värikkäissä puvuissaan näkyi kaikkialla. Maasait on siis Pohjois- Tansanian ja Kenian paimentolaiskansa, jotka asuvat lähes omavaraisesti kylissään. Heillä on oma heimokieli.


Vihdoin odotuksen jälkeen päästiin kansallispuistoalueelle ja lähdettiin matkaan etsimään eläimiä. Maisemat oli aivan huikeet, välillä mentiin tiheää sademetsää ja välillä aavaa savannia. Ei meinannut edes uskoa silmiä ensin kun näki niitä eläimiä ihka elävinä luonnossa ekaa kertaa.
Tää reissu oli yks elämän parhaimmista kokemuksista. Nautin tosi paljon! :) Tässä kuvia Lake Manyaralta, pari kuvaa myös Tarangiren puistosta.

 

 

 

Hakuna matata!

 

 

-Ansku-